Tarkastellaan tilannetta, jossa Petri miettii kannattaako hänen omistaa pörssiosakkeita yksityishenkilöna vai perustaa *sijoitusyhtiö toimintaa varten. Petri suosii vahvaa osinkoa maksavia yhtiöitä, koska hänellä ei ole muita tuloja ja osingoilla hän rahoittaa elämisensä.
*Artikkeleissa erotan sijoitusyhtiön ja holding-yhtiön toisistaan siten, että sijoitusyhtiö omistaa pieniä siivuja useista yhtiöistä ja käy niillä kauppaa. Holding-yhtiöstä puhuttaessa tarkoitan yhtiötä johon on parkkeerattu tyypillisesti isompia siivuja yhtiöistä ja niiden pitoaika on pidempi. Molemmat yhtiöt ovat tavallisia osakeyhtiöitä, joiden toiminnaksi on määritelty arvopaperien omistaminen ja niillä kaupan käynti.
Verrataan kahta vaihtoehtoa, joista ensimmäisessä Petri sijoittaa yksityishenkilönä ja toisessa sijoitusyhtiön kautta. Tämän jälkeen tarkastellaan tilannetta havainnollistavan kuvaajan avulla ja lopuksi tehdään yhteenveto.
Vaihtoehto 1: Sijoittaminen yksityishenkilönä
Yksityishenkilön pörssiyhtiöstä saamasta osingosta 85% on veronalaista pääomatuloa. Pääoma vero on 30 prosenttia 30.000 euroon saakka ja tämän ylittävältä osalta 34%.
Vaihtoehto 2: Sijoittaminen sijoitusyhtiön kautta
Kun Petrin sijoitusyhtiö saa osinkoja omistamistaan pörssiosakkeista niin tulovero on 20%. Tämän jälkeen yhtiö on hoitanut verot, mutta Petrin pitäisi saada rahat vielä itselleen. Tähän vaikuttaa sijoitusyhtiön nettovarallisuus.
Yrityksen nettovarallisuus saadaan kun yrityksen varoista vähennetään velat. Nettovarallisuudesta 8% voidaan nostaa huojennetulla veroasteella, siten, että 150.000 euroon saakka 25% osingosta on veronalaista pääomatuloa ja 150.000 euron ylittävältä osalta 85% pääomatuloa. Tätä kutsutaan nettovarallisuusosingoksi.
Nettovarallisuusosingon ylittävä osinko verotetaan 75% ansiotulona, jolloin laskelmassa on otettava huomioon myös osingonsaajan progressiivinen veroaste ja muut mahdolliset tulot.
Ai monimutkaistako?
Osinkohimmeli on useilla hallituskausilla tehtyjen kompromissien ja lehmänkauppojen tulos. Tarkastellaan sitä seuravan yksinkertaisteun esimerkin avulla.
Esimerkki
Oletetaan, että Petrin osingot olisivat 100.000 euroa, jotka hän myös haluaa nostaa itselleen mahdollisimman alhaisella veroasteella.
Yksityissijoittajana Petri maksaisi pääomaveroa 27.700 euroa eli hänen kokonaisveroasteensa on 27,7%
Yrityksen kautta sijoitettuna yhtiö maksaa osingoista tuloveron 20.000 euroa, jonka jälkeen Petrin on vielä kotiutettava rahat yritykseltä itselleen. Verotukseen vaikuttaa yhtiön nettovarallisuus ja Petrin henkilökohtainen veroprosentti. Alla olevassa kuvaajassa on oletettu, että Petrillä ei ole muita tuloja eikä tulonhankkimisvähennyksiä.
Yhteenveto
Petrin tapauksessa osakkeet kannattaa siis omistaa henkilökohtaisesti. Kuvaajasta nähdään, että osinkoja ei ole mitään jäkeä kierrättää etenkään "persaukisen" firman kautta. Jos sijoitusyhtiöllä ei ole nettovarallisuutta niin yrittäjän ja yrityksen yhteinen kokonaisveroaste on yli 50%. Miljoonan euron nettovarallisuudella päästään lähelle yksityissijoittajan kokonaisveroastetta.
Tilanne voisi olla kuitenkin toinen, jos Petri pelaisi pitkää peliä ja uudelleensijoittaisi osingot. Näin tuotot saadaan pienemmällä verokustannuksella kasvamaan korkoa korolle.
Lisäksi sijoitusyhtiön kohdalla tulee ottaa huomioon hallintokustannukset sekä yhtiön muu mahdollinen hyödyntäminen. Näin ollen sijoitusyhtiön käyttöönkään ei valitettavasti ole yhtä oikeaa pakettiratkaisua vaan tilannetta on harkittava ainatapauskohtaisesti.
Nyrkkisääntönä voidaan todeta, että sijoitusyhtiön edut kasvavat sijoitusperiodin ja sijoitusvarallisuuden kasvaessa. Pieni salkku, jonka tuottoja tatvitaan omiin elinkustannuksiin kannattaa pitää itsellä.