Yrittäjien kanssa mietitään vuosittain varojenjaon optimaalista suhdetta. Tämä on hyvä kysymys, koska varojen noston verotus on melkoinen häkkyrä. Voidaankin aiheellisesti todeta lainsäätäjän epäonnistuneen yrittäjän verokohtelun läpinäkyvyyden ja selkeyden tavoittelussa. Avaan tässä blogissa aihetta muutaman yksinkertaisen peukalosäännön avulla.
Yrittäjän verosuunnittelua on ajateltava kokonaisuutena, jonka pelinappuloita ovat palkka, verohuojennettu osinko sekä ansiotulo-osinko. Aluksi on kuitenkin selvitettävä yrittäjän henkilökohtainen rahan tarve. Jos osakkaan rahan tarve on vähäinen niin progressiivinen henkilöverotuksemme suosii rahan nostamista palkkana. Tämä johtuu siitä, että matalaa palkka verotetaan kevyemmin ja palkkaan sovelletaan yhdenkertaista verotusta toisin, kuin osinkoihin.
Pieni kertaus palkan ja osinkojen verotuksellisista eroista. Kun yhtiö maksaa sinulle palkkaa niin se verotetaan sinun henkilökohtaisena ansiotulona ja yhtiölle tämä on kokonaisuudessaan verovähennyskelpoista. Osinkoja sen sijaan voidaan maksaa voittovaroista, joista yhtiö on jo kertaalleen maksanut verot. Toisaalta yrittäjiä kannustetaan vahvistamaan taseitaan keräämällä oman pääoman puskuria. Mitä suuremmaksi yrityksen nettovarallisuuden saa säästettyä sitä enemmän voi nostaa kevyemmin verotettuja osinkoja.
Oikaistaan vielä yksi vasemmistopoliitikkojen yleinen väärinkäsitys. Yrittäjä ei voi nostaa verovapaita osinkoja. Yrittäjä tarkastelee aina tilannetta kokonaisverotuksen kannalta eli oman henkilökohtaisen verotuksen ja yrityksen verotuksen yhteismääränä. Yrittäjä voi nostaa verohuojennettua osinkoa 8% yhtiön nettovarallisuuden määrästä, jolloin yrityksen ja yhtiön maksama vero on 26%.
Peukalosääntönä voisi todeta, että:
Nosta palkkaa sen verran, että oma veroprosenttisi pysyy alle 26%
Tämän ylittävä rahan tarve tulee hoitaa verohuojennetulla osingolla
Näitä ylittävään varojen nostoon tarvitaan tapauskohtaista laskentaa
Comments