”Babylonialaisen rahapolitiikan” aika on nyt ohi.
Talousuutiskanava CNBC:llä kerrottiin pari vuotta sitten, että korot ovat olleet näin alhaalla viimeksi 4000 vuotta sitten Babyloniassa. Kanavalla esiintynyt asiantuntija, jolla oli tämä tieto, ei kuitenkaan osannut kertoa, mihin tämä Babylonian ultrakevyt rahapolitiikka lopulta johti. Me nyt kuitenkin parhaillaan näemme, mihin FED:in ja EKP:n pitkään jatkunut negatiivisten reaali- ja jopa nimelliskorkojen politiikka on nyt lopulta johtanut – eli inflaation kiihtymiseen reippaasti yli keskuspankkien 2 prosentin perinteisen inflaatiotavoitteen. Talousteorioita uhmaten inflaation kiihtyminen nykyisiin lukemiin elvyttävän rahapolitiikan ja rahanmäärän kasvun myötä vei toki hämmästyttävän kauan, mutta nyt se on toteutunut Covid-19 jälkimainingeissa. Johtavien keskuspankkien vuoden 2008 finanssikriisin jälkeinen ultrakevyt rahapolitiikka on johtanut merkittäviin talouden vinoumiin ja käytännössä valtioiden menojen rahoittamiseen keskuspankin setelirahoituksen kautta. Mutta pitääkö lopulta sijoittajien olla kovin huolissaan siitä, että tämä historiallinen rahapolitiikan kokeilu näyttää nyt vihdoinkin olevan tiensä päässä?
Pitääkö sijoittajien pelätä enemmän tautia vai lääkettä?
Sijoittajan on syytä pohtia, onko siis tämä talouden sairaus, eli kiihtynyt inflaatio suurempi ongelma kuin sitä varten olemassa oleva lääke eli kiristyvä rahapolitiikka. Hämmästyttävän monet kansalaiset ovat riskiarvioissaan päätyneet siihen, että Covid-19 vastaiseen rokotteeseen liittyy enemmän riskejä kuin itse taudin sairastamiseen – ja näin ollen tällaiset henkilöt ovat päätyneet olla ottamatta sairauteen kehitettyä rokotetta. Samalla tavoin kovin monet sijoittajat ovat vakuuttuneita siitä, että inflaation vastaiset lääkkeet, eli nousevat korot ovat pahempia kuin itse sairaus, eli selvästi yli kahden prosentin yli kiihtynyt inflaatio. Pelkästään se, että rahalle palautettaisiin sen luonnollinen aika-arvo, on saanut aikaa melkoista hermoilua osakemarkkinoilla. Kuitenkin mitä kauemmin keskuspankit viivyttelevät koron nostojen kanssa sitä ongelmallisempi ja vakavampi inflaatiopandemia leviää kaikkialla maailmassa. Palaaminen normaaliin ja perinteiseen rahapolitiikkaan ei näin ollen pitäisi olla sijoittajien ensisijainen huolenaihe – vaan oikeastaan pikemminkin päinvastoin!
Korkojen trendit ovat hämmästyttävän pitkiä
Korkojen kehityksessä on hämmästyttävän pitkään jatkuneita trendejä. Yhdysvaltojen 10 vuoden valtion lainojen korko nousi trendin omaisesti 1960-luvun alun 3 prosentin tasolta lähes 16 prosenttiin vuoteen 1981 mennessä, jolloin FED:n pääjohtajan Paul Volckerin johdolla pitkittynyttä ja kiihtynyttä inflaatiota oli alettu taittamaan erittäin korkeilla koroilla. Vuoden 1981 jälkeen Yhdysvaltojen pitkillä koroilla on ollut lähes 40 vuotta jatkunut laskutrendi, joka näyttää katkenneen vuoden 2020 puolivälissä 0,5 prosentin tasolle. Vuoden 2022 alussa Yhdysvaltojen pitkä korko on saavuttanut noin 2 prosentin tason. Suomen osalta sekä pitkä että lyhyet korot lähtivät laskuun vuoden 1991 jälkeen. Suomen valtion 10 vuoden korko oli tuolloin noin 12 % ja 3 kuukauden korko huiteli 16 % tasoilla. Tämän jälkeen Suomessa koroilla on ollut 30 vuotta jatkunut laskutrendi, joka nyt näyttää katkeavan. Kun inflaatio kerran pääsee vauhtiin, niin sillä on taipumus pitkittyä – ja toki onneksi myös päinvastoin. Tämä johtaa myös korkomarkkinoilla hyvin pitkiin sykleihin ja trendeihin. Nyt voi hyvin olla käsillä jälleen myös korkotrendin pitkäaikeinen käänne.
Sijoittajana kiihtyvässä inflaatiossa
Osakkeet ovat toki pitkällä aikavälillä hyvä keino suojautua inflaatiota vastaan, koska inflaatio nostaa sekä yrityksen käyttämien tuotantopanosten että yrityksen tuottamien tuotosten hintoja. Inflaation kiihtyminen aiheuttaa kuitenkin hinnoitteluvoimaltaan heikoille yritykselle merkittäviä ongelmia, ja vaikeuksia siirtää kasvaneita tuotantopanosten hintoja tuotteidensa hintoihin. Toisaalta sellaiset yritykset ovat inflaation kiihtyessä voittajia, joiden tuotoshinnat nousevat enemmän kuin panoshinnat. Hyödyke ja työmarkkinoiden sopeutuminen kohonneisiin hintoihin luo toki epävarmuutta talouteen ja näin myös vaikuttaa lyhyellä aikavälillä negatiivisesti osakkeiden hintoihin. Kasvaneen inflaation myötä korkotason nousu myös laskee tähän hetkeen diskontattujen yritysten tulevien osinkojen nykyarvoja ja näin vaikuttavat negatiivisesti erityisesti kasvuyritysten osakkeiden hintoihin. Näissä uusissa olosuhteissa on sitten sijoittajan oleellista kiinnittää huomiota yritysten hinnoitteluvoimaan sekä panos- että tuotosmarkkinoilla. Tärkeää on myös huomioida yrityksen kyky sopeuttaa tuotantoaan ja toimintaansa panos- ja tuotoshintojen muuttuessa – ja sellaiset yritykset, jolla on tätä sopeutumiskykyä, myös tuottavat pitkällä aikavälillä suurimmat voitot. Lyhyellä aikavälillä kohonnut korkotaso hillitsee myös asuntojen hintojen nousua ja voi kääntää asuntojen hinnat laskusuuntaan myös kasvukeskuksissa. Jos inflaatio kuitenkin osoittautuu pitkäaikaiseksi, niin silloin kiinteistöt tarjoavat perinteisesti hyvän turvasataman rahan arvon yleistä heikkenemistä vastaan.